Yhä kokonaisena

Huoh. Edelleen täällä massua kasvatellaan ja napaa rapsutellaan. 

Jalatkin kipeytyivät kenkävalintojen (feikki-crocsit) vuoksi niin pahasti, ettei voi edes tuttuja lyhyitä lenkkejä käydä kävelemässä, elikkä täällä sitä sitten kotona kökötetään. Eilen oli viimeinen raskausajan neuvola (rv 40+5), ja neukkutäti laittoikin mut sitten lähetteellä synnytyssairaalan päivystykseen, koska pissassa oli proteiini kahdella plussalla, verenpaine hitusen liikaa koholla (alapaine alun 73 -> 92), ja kaikki muut oireet siihen päälle, lähinnä siis massiiviset turvotukset. Eipä ne päivystyksessä sitten mitään, tutkivat mutta mitään oiretta ei ollut - siellä pissan proteiini oli enää yhdellä plussalla ja verikokeissa ei näkynyt mitään. Lähtiessä sitten lääkäri teki vielä sisätutkimuksen, yhdelle sormelle olin auki ja kanavaa vielä 2-3cm. Odotan nyt ihmettä tuosta sisätutkimuksesta, kun monella se on liene vauhdittanut synnytystä, mutta saa nähdä miten täällä...? Muutamia kipeitä supistuksia on nyt tullut, joita ei aiemmin siis ole juurikaan ollut. Myös vatsa on toiminut oikein hyvin, eli ehkä tässä jotain on tapahtumassa? :)

Muuten neuvolassa muuten kaikki hyvin - paino oli tippunut kahden viikon takaisesta hurjat reilu 800 g/vko, sf pysynyt samana (yläkäyrällä), raivotarjonnassa ja laskeutunut, mutta ei kiinnittynyt. Ja kokoarvio synnytyssairaalassa tehtynä oli noin 3550g, joka oli nyt hieman keskikäyrän alapuolella, kun se kuukausi sitten oli keskikäyrällä ja silloisen arvion mukaan laskettuna aikana (14.5.) paino olisi ollu 3600g. Huojensi kyllä paljon tuo tieto, ettei ole tulossa ihan jättivauvaa! Vaikka kyllä, sehän on vain arvio, eikä siihen pidä täysin luottaa. 

Pinna on jokseenkin tiukilla nyt, eikä oikein huumoria tahdo irrota näillä viikoilla. En kestä tuttujen uteluita syntymisestä - ei ole syntynyt, enkä tiedä onko ennakoivia merkkejäkään (toisaaltahan kaikki merkit näillä viikoilla voi olla ennakoivia, kun synnytys joka tapauksessa on pian käsillä?). Elikkä käynnistys olisi todennäköisesti ensi viikon torstaina ajankohtainen mikäli ihmettä ei tässä ala tapahtumaan. Huomenna menen synnytyssairaalaan kontrollikäynnille, kätilö mittaa verenpaineen, tsekkaa pissan ja jotain tällaista. Toivottavasti saisin sisätutkimuksen jälleen vauhdittamaan! Tai/ja ballongin haluaisin, mutta tuskin he alkavat laittamaan, kun mitään varsinaista syytä ei sitten vissiinkään ole.

Tässä siis kaikki tältä erää! Nyt voisin mennä parvekkeelle nauttimaan ihanan lämpimästä auringon paisteesta. :) Jospa meitä olisi ensi kerralla täällä kaksi kirjoittelemassa. ;)

Lämpimiä kevätpäiviä,

Marja

Hi there!

Nyt sen tein - perustin blogin. Tai siis nyt taas sen tein, jos nyt olisin pitkäjänteisempi?

Kaikki varpaani -blogin takana on juuri 28 vuotta täyttänyt 'nainen', henkisesti jäänyt sinne reilun parinkympin tietämille, joka on suurten elämänmuutosten edessä. Huomenna on laskettuaika esikoiselle ja syksyllä muutto melkein omaan kotiin (lue: asumisoikeusasuntoon). Hönttiin perheeseemme kuuluu minun lisäksi kihlattuna hra A, koiramme Mössö ja kissa Ruuni (oikeasti se on Rooney, Wayne Rooney, mutta suomalaisittain ihan vain pelkkä Ruuni). Mieheni opiskelee tällä hetkellä, ja minulla on vakituinen työpaikka vanhustenhoitoalalla, mutta jatko-opiskelen terveydenhoitoalaa siinä sivussa. Nyt tosin työt jäävät vielä enemmän sivuun, ja tarkoituksena olisi, etten enää palaisi työpaikkaani, vaan vanhempainvapaan jälkeen keskittyisin perhe-elämään ja koulussa käymiseen. 

 Tulokas morottaa 4,5kk sitten

Blogin nimi juontaa juurensa juurikin meidän monenkirjavaan perheeseen, jota blogi varmasti tulee paljon käsittelemään. Oman osansa tulee varmasti viemään myös raskauskilojen pudotus (20kg! OOÄMGEE!), kaikenmaailman päänsisäiset pohdinnat, liikunta, rahahuolet ja milloin mikäkin. Meidän "karvavauvat" ovat siis tiiviisti osa meitä, ja se aamuinen onnentunne on sanoinkuvaamaton, kun saa rauhassa katsella nukkuvaa miestä kehräävän kissan kelliessä raskausmahani päällä ja koiran hypätessä nuolemaan varpaita. Varmasti myös eläinten roolit muuttuvat esikoisen myötä, mutta sen näkee sitten. Meidän koira ainakin rakastaa pieniä lapsia (ja mummoja), että innolla odotan kuinka se reagoi! Toisaalta pelkään mustasukkaisuutta, mutta katsotaan kuinka käy.

Tällä hetkellä siis vedellään raskausviikkoja 39+6. Olo on tukala, täys, kyllästynyt ja lopenuupunut. Varsinaisesti synnyttämään minulla ei ole kiire, mutta haluaisin nämä turvotukset, jomotukset ja kolotukset pois, ja mieluiten heti. Raskaanaoloa voisin vielä jatkaa! Alkuraskaus sujui mulla hyvin, etovaa oloa ja väsymystä lukuunottamatta oireita ei ollut, eikä painoa tullut lainkaan ennen rv 18. Puolivälissä alkoi selkä reistailla (notkoselkäisenä olen kärsinyt aiemminkin selkäkivuista), sekä si-nivelet muistuttivat tarkasti sijainnistaan kävelylenkeillä. Olin töistä opintovapaalla harjoitteluiden ja oman jaksamisen vuoksi liki koko toisen kolmanneksen, ja sitten viimeisellä kolmanneksella olinkin sairaslomalla äitiysloman alkuun saakka, joskin koulussa kävin tuona aikana. Koulu oli kuitenkin helppo toteuttaa, kun siellä piti vain istua (joskin persus meinas puutua), mutta vuodeosastotyöskentely ei oikein onnistunut enää suuren vatsan takaa. Turvotuksia mulla on ollut koko raskauden, sormuksesta luovuin noin rv 25 ja nyt ei edes miehen kihla mene sormeen. Jalat on kamalat pökkelöt, ja painamalla jää valtava kuoppa. Lohdullista tässä turvotuksessa on se, ettei kaikki komeat 20kg ole läskiä, vauvaa, istukkaa tai lapsivettä! Turvotusten poistumista siis odotellessa. :)

Mutta nyt menen nauttimaan vielä toistaiseksi rauhallisista päivistä ja omasta ajasta - vuorossa siis päiväunet, ahh. Toivottavasti minulla olisi ensi kerralla jo kymmenen varvasta lisää esiteltävänä! :)

 Kaverukset unilla

Terveisin Marja